Tuulinen aamu

On tämä aamu ollut aika tuulinen, katto on paukkunut melkoisesti yön aikana. Ihme kyllä se ei ole pahemmin nukkumistani haitannut, vasta nyt aamutuimaan olen herännyt siihen kunnolla. Tuulikellokin on soinut kunnolla puuskan osuttua siihen, lumihiutaleet kieppuvat vaakatasossa alas. Mietin, mahtaako Huisku lähteä kanssani lenkille, kun tuuli on näin kova, hän kun ei oikein kovasta tuulesta pidä. No, en minä siitä itsekään pahemmin pidä, mutta kyllä siinä täytyy ulos lähteä, kun on kerran luvannut. Tänään on Hoosiannan laulaminen kuoron kanssa, otamme varaslähdön ensimmäiseen adventtiin ja uuteen kirkkovuoteen. Se onkin tosi hienoa! Harjoituksen aikana sooloilin, mutta onneksi palasin ruotuun!

Ihanaa!

Mietin sitä, että onko Varsinais-Suomeen luvattu oikein kunnon lumipyryä, kun ajokelin sanottiin olevan huonon. Ilmeisesti näin sitte on, kyllä olisi tosi mukavaa, jos eteläiseen osaan Suomea tulisi vähän lunta. Keskiviikkona olin aavistelevinani lumen tuloa, kun hiutaleet kieppuivat Salon kirkon valonheittimissä. Lausuntapiirin joulujuhlassa oli mukavaa ajatella ystäviä, ohjaajan kynttilän kierros alkoi minusta. Miten hienoa onkaan, kun joulu on ihan tuossa tuokiossa!

Ei voi olla todellista!

Kun aina saa sanomista siitä, että on liian aikaisin koneella. Kello on kylläkin vasta puoli kuusi, mutta kun ei millään malta odottaa sinne puoli kahdeksaan, kahdeksaan asti! Ja nyt äiti sanoi kiukkuisesti, ettei koneen tarvi pärrätä niin aikaisin, mikä on kyllä ihan totta, mutta malttamattomuus on se, mikä vie voiton. Mutta nyt yritän torstaina muistaa, etten tule koneelle liian aikaisin. En oikein ole ymmrtänyt sitä, että se häiritsee. Mutta kaipa sen sitte jossain vaiheessa ymmärtää.

Päivä olkoon iloinen!

Vaikka tulisikin virheilmoituksia kirjoittaessa, vaikka tapahtuisi mitä sellaista, mikä on yllättävää. Tänään on mahdollista olla iloinen, koska on ollut niin hieno viikon alku. Kaffemukissa Matti näytti isä-poika-reissuilta ottamiaan kuvia, ne olivat niin hienoja! En edes osannut ajatella, miten joku voikin olla niin taitava! Oikein mukavaa ja mahtavaa on ollu päiväni kulku, tänään on mahtavaa! Eikä minua haittaa, vaikka taas tuli virheilmoitus, sen voi jättää omaan arvoonsa. Kirjoittaminen on minulle pääasia, ei virheilmoitusten vahtiminen!

Upea oli pieni pyhiinvaellus, mahtava päivä tulossa

Kyllä vaan, en kyllä ihan heti muista, koska se olisi näin hieno ollut. Pitkän päivän olin jo pyhiinvaelluksen loppuvaiheessa tehnyt, kun kymmentä tuntia näytti. Ihan mukava oli kulkea kotiin, kun suntiot toivottivat minulle hyvää kotimatkaa, lähtiessä olin vetänyt mukanani olleen heijastinliivin päälle, kyllä siinä kohtaa tuntui tosi turvalliselta. Ei mun päivän mitta kovin paljon suntioista jäänyt, oli kyllä odotettavaakin, kun aamulla oli Perttelissä. Maanantaistakin on tulossa mukava, se on selvää jo nyt!

Pieni tuhahdus

Liittyi varmaankin siihen, kun minä olen niin aikaisin tässä koneella touhuamassa. Vai oliko se sitä, että äitini näki unta jostain asiasta. En sulkisi sitäkään pois. Minulle on tulossa hyvä päivä tänään, sen tiedän jo päivän tässä kohtaa. Vaikka onkin aikainen aamu, on niin tosi pimeää, ettei näe yhtään minnekään. Olen iloinen, kun Huisku oli pienen aikaa kylässä meillä. Tänään on oikein kunnon päivä, jouluun on enää vähän aikaa. Annika ja Juha ovat laittaneet jouluvalot ikkunoille ja omenapuuhun, ne ovat hyvin kauniita! Tuottavat minulle suurta iloa!

Tässä, nyt

Kyllä tota pientä pyhiinvaellusta innolla odottelee, en kyllä muista, koska olisin itse sitä yhtä innolla odottanut. Kun tietää, että hommaa vielä on, sitä lähtee sillä mielellä, että parhaansa tekee. Juuri sillä mielellä nytkin olen, kaiken ilon jälkeen. Samaa iloa olen tuntenut myös suunnittelupalaverissa, sitä samaa iloa toivoisin voivani antaa pyhiinvaelluksen aikana. Olen luottavainen, että pieni pyhiinvaelluksemme onnistuu, tiedän sen jo nyt, vaikka se ei ole vielä ollut. Me tehdään se yhdessä ja iloitaan yhdessä sen onnistumisesta, Olen tosi iloinen, kun meitä on myös vapaaehtoisia sitä tekemässä, aina muutama ihminen kerrallaan. Mukavaa se on, se saa mielen hyväksi!

Saa hyvällä fiiliksellä mennä!

Koko viikonlopun, nautin kovasti siitä, mitä on tulossa. Onnellisinta on se, että pieni osa pyhiinvaellukseen liittyvästä työstä on saatu tehtyä, torstain aikana sain sen tehtyä. Nyt on sitten se sunnuntaille jäävä osa, siinä ei ole kovin paljon. Minusta on mukavaa, kun saan olla siinä mukana, toivottavasti tällä kertaa en polta sormiani kynttilöitä sytyttäessäni. Viime kerralla kävi niin, että sormi paloi, nyt toivon, että ei kävisi niin. Kyllä on mukavaa, mahtavaakin on, sen tiedän jo nyt!

Iloista mieltä

Kyllä mulla riittää iloista mieltä ja työtä tossa pienessä pyhiinvaelluksessa, en edes uskonut voivani tehdä sitä määrää! Mutta kun tekee sen pienissä erissä, se onnistuu kaikkein parhaiten. Suunnittelupalaverissa suunnitelmaa kuunnellessani ajattelin heti, että kyllä tästä hyvä tulee. Ja kun meitä on muutamia tekemässä, olen ihan varma, että se onnistuu. Ja mä olen luottavainen sen suhteen, että onnistuu, mukava olla mukana! Kyllä me saadaan siitä onnistunut ja hyvä, siitä olen ihan varma!

Tänään

On lausunta ja pienen pyhiinvaelluksen suunnittelupalaveri, laulukin olisi vielä ollut, mutta säästösyistä jouduimme jättämään sen pois. Luulen, että kun kaupungin säästöjä miettii, kansalaisopisto joutuu säästämään eniten. Tänään on kyllä mukavaa, kun pääsee pientä pyhiinvaellusta suunnittelemaan,  Runoilu on mukavaa, se saa mielen hyväksi, kun siellä käy. Onneksi tää on jokaviikkoinen juttu, kun sinne menee, laulu on vaan joka toinen viikko. Saas nähdä, minkä verran sinne tulee ihmisiä, ehkä vielä enemmän kuin viimeksi, mukavaa se on, kun kaikki on hyvin kohdillaan!

On sitä selvitty!

No, on kyllä, äkkiä siitä selvittiin, vaikka suru oli isoimmillaan just siinä perjantain ja lauantain kohdilla. Niin hienosti mulla meni kaikki, se sai mielen korkealle, vaikkakaan en itse siinä kohdassa sitä huomannut. Roudasin mielen pohjalle kaikki mahdolliset hyvät muistot, joita mulle oli kertynyt, se olikin mukavaa! Ja nyt yritän vinhaa vauhtia saada joulukortit tehtyä, vielä niitä on muutamia, jotka täytyy saada tehtyä. Musiikki on mahtavaa, saa fiilistellä. Tänään on mieli korkealla, saa olla kyllä tosi mahtavaa, että kaiken saa menemään! Mahtavaa on!

Uusi viikko

Uuteen viikkoon lähden luottavaisin mielin, suru ei varmaan unohdu, mutta lievittyy matkan mittaan. Nyt ajattelen, että viikonloppu oli ihan mukava, vaikka ensimmäinen päivä aika tavalla raskas olikin. Kroppa on toipunut tosi hyvin ylirasituksesta, en olisi varmaankaan selvinnyt siitä, jos lauantain loppupäivästä olisin vielä lähtenyt. Onneksi Jani oli tiukkana siinä iltapäivän alkuvaiheessa, olin kyllä suunnitellut, miten loppupäivä menisi. Mukava messukin oli Uskelan kirkossa, kyllä näitä tuttuja ihmisiä ajatteli edelleen. Mukavaa, että olen saanut pitää heidät elämässäni, se sai minut hyvälle mielelle!

Voi itku, mikä moka!

Ihmettelen, että taas tuli moka tehtyä, en voi ymmärtää, että mikä siinä on. Kun niitä tekee jatkuvasti, jos jossain kohtaa. Miksi on olemassa sellainen viikonpäivä kuin sunnuntai, jota minä inhoan yli kaiken? Onhan hyvä, että on lepopäivä, mutta täytyykö sen olla siitä inhottava, että just siinä kohtaa tekee virheitä? Jos yrittäisin jotain, millä saisin virheet pois, se olisi tosi hyvä juttu! Mutta äiti sanoo, että täydellistä ihmistä ei ole, kaikki me teemme virheitä. Mutta minun pitäisi olla se täydellinen ihminen, joka ei tee virheitä. Ainakin haluaisin olla. En haluaisi olla se, joka tekee kaikki virheet. Virheiden tekemisestä täytyy päästä eroon, muuten en ole tyytyväinen. Vaikka pitäisi varmaankin olla, mutta ei se ole maailman helpoin juttu, yrittää päästä mokista eroon ja olla täydellinen. Jaksaa olla iloinen siitä, että on oma itsensä, myös virheineen!

Muistoja

Muistin, että mulla olisi ollut tänään mun Suomi-Viro-seuran joulujuhla, mutta oli sitä ylirasitusta perjantain jäljiltä sen verran, että Jani kattoi parhaaksi laittaa mut jäähylle loppuosaksi päivää. Mukava siinä kuitenkin oli jutella, mieli parani heti. Vielä tänään osasin kattoa suunnilleen sen kohdan, missä olin istunut perjantaina, tuntui aika uskomattomalta, että sen kuitenkin vielä päivää sen jälkeen muisti. Kirpparillekin Jani ehti mukaan, siinä kohin ehdittiin vaihtaa muutama sana. Kerroin siitä omasta viimeisestä kerrasta, jona olin Ollin nähnyt, lokakuun lopulle se oli osunut. Mietin, että kovin seesteisen oloinen hän oli siinä kohin ollut, katsoi hyvin rauhallisesti minuun. Siinä kohtaa sanoin: Kiitos, Olli, kaikesta, mitä olet minulle antanut, nyt jatkan jumalanpalveluksissa mukana oloa kuten olen sinunkin aikanasi tehnyt. Kyllä niistä lukemattomista mukana olon kerroista saa olla kiitollinen, tässä ja nyt!