Ei se aina onnistu...

Mölyjen mahassa pito, ei se ole aina niin helppoa. Taitaa ton Aspergerin takia olla helpommin sanottu kuin tehty. Kyllähän se harmittaa, kun yrittää ja yrittää, eikä saa radiota pysymään asemassa, mutta miksi toisen pitää olla niin herkkähipiäinen, että heti loukkaantuu, kun mä suutun jostain asiasta. Ja kun ei se suuttumus kohdistu siihen ihmiseen, vaan juttuun, jota olen just siinä kohtaa tekemässä. Ei saa olla niin herkkähipiäinen, että heti loukkaantuu. Äitikin alkaa kyllästyä siihen,kun koko ajan räyhään, sekään ei ole aina hänellekään niin mukavaa. Mutta herkkähipiäisyyttä voisi vähän karsia, olisi ihan helppo homma!

Joskus kun...

Oikein hyvä juttu tulee mieleen, saa siitä sellaisen ajatuksen, että voisi tehdä jotakin sellaista, mikä saisi toisen iloiseksi. Omatekoinen kortti tai joku muu juttu, jolla saa mielen hyväksi. Sunnuntaina mielen sai hyväksi se, että juuri oli toinen saanut hyvän mielen jostain jutusta. Ei siinä paljon tarvi, kun mieli on itselläkin hyvä. Nyt me olemme saaneet hoitaa kissoja kokonaisen viikon, se on ollut minulle tosi mukavaa. Kissojen kehräystä on ollut kiva kuunnella ja siitä on ollut paljon iloa. Sunnuntaiaamunakin vielä, kissat mulle kehräsivät, Sani ja Höpsö kissajoukon etunenässä. Mukavaa se on, kun kaikki on hyvin!

Hyvää mieltä!

Kyllä sitä on miettinyt kovasti, mistä Jari saa yhtä hyvän työparin kuin hänen nykyinen parinsa on. Kun tätä mahtavaa on aina riittänyt kiitettävästi molempien kanssa. Hyvää mieltä on riittänyt tällekin päivälle, mä vaan tunnen, miten sitä siirtyi keskiviikosta tähän päivään.. Niin iloa ja mahtavaa on, kyllä tää on niin mahtavaa, kun saa olla monessa mukana, niin hyvä päivä on näköjään tästäkin päivästä tulossa, niin hyvä se on!

Mahtavaa

Kun keskiviikkoaamu tuntuu niin ihmeen hyvältä. Herään ja kuulen, kuinka linnut laulavat. Askartelemallakin saa päivän hyvin liikenteeseen, nyt on se tuplaviikko, että olen kahtena päivänä Naarilassa. Maanantaina siitä oli Jarin kanssa puhetta, kyllä mä luotan omaan jaksamiseeni, sen takia tätä aina tekee, että jaksaa olla mukana. Niin mahtavaakin tää on, että kyllä tän nyt jaksaa! Ja sen takia just, että kaikki on niin hyvin, tässä tää on!

Aamumahtavaa

Uusi aamu alkaa ja uusi viikkokin saman tien. Joskus vaan tuntuu, että aika menee niin kamalaa haipakkaa, tänään se on mennyt just näin. Viikonloppuisin ihmettelee, minne häviää puoli päivää ja ylikin, keskiviikko on sellainen päivä, mikä saa aikaan tän ihmettelemisen. Mutta mukavaa on kuitenkin taas tänäänkin, kyllä se siitä menee, kun vaan jaksaa nauttia!

Sunnuntaina

Näin mahtavaa on taas aloittaa viikon viimeinen päivä. En ole koskaan uskonut, että viikko voisi loppua näin hienosti kuin nämä kaksi viimeistä ovat nyt tehneet. Juuri siksi se tuntuukin niin hyvältä. Tänään olen taas miettinyt ystäviä, Ida on ollut yövuorossa, sen takia Huisku on nyt meillä. Kyllä mulla on niin mukavaa, kun Huisku tässä on, elämä on just tätä, iloa ja mahtavuutta! Niin paljon sitä on, kaikki on ihan hyvin!

Sydämen päällä on...

Monta ystävää ja monta sukulaista, miten mukavaa! Ihan erityisesti sydämen päällä on Jari, kun hän ajaa niin pitkää linjaa. Aina siitä asti, kun hän oli paikkurissa, mutta ihan nyt, kun on tätä pikkusen pidempää linjaa ajellut, kun matka kestää neljä ja puoli tuntia suuntaansa. Mulla on aina iloinen fiilis, siitä ei ole epäilystäkään. Tänään olen niin onnellinen, kun saan pitää ystäviäni sydämen päällä, aina se on mukavaa!

Kortteja ja hyvää mieltä

On sitä hyvää mieltä siunaantunut taas tähänkin päivään, viime yönä kävin auttamassa mummia, annoin hänelle särkylääkkeen. Monta kertaa oli apua huutanut, mä kyllä kuulin sen aika heti. Jotenkin vaan tuntuu, että olisi pitänyt heti lähteä apuun, en vaan ollut sitä niin ajatellut. Mutta mä tein sen, jotenkin se menee niin vanhasta tottumuksesta. Mutta olen tehnyt sen ja se on hyvä!

Arabesque

Kerta kaikkiaan hieno päivä taas tänäänkin on ollut, en edes muista, koska olisi näin hienoa ollut! Todellakin, saas nähdä, miten keskiviikkona Naarilassa käy, yhtään en tiedä, uskallanko, luulisi nyt, kun tuossa rannassa on kymmeniä kertoja käynyt. Kyllä mä olen siitä ihan varma, että mä uskallan, kun monta kertaa on ollut. Nuoria aikuisiakin on varmaan melkoinen joukko, ainakin on näin mennyt. Tänään olen niin iloinen, kun koko päivä on mennyt ihan mukavasti, mahtavaa!

Hei haloo!!

Äiti tuli sanomaan, että lenkkimakkaraa ei syödä, ihan kuin en olisi tätä tiennyt, kun varmaan on jossain välissä puhetta ollut. Minä en ollut kajonnutkaan lenkkimakkaraan, olin vaan ottanut gotleria. Vaikka olenkin aikamoinen hotko lenkkimakkaran perään, ei se tarkoita sitä, että olisin niin hotko, että söisin sellaisen, mikä on tarkoitettu ruoaksi. Äidillä oli varmaankin taas käynyt se mielessä, kun tolla tavalla taas pauhaa mua. Iloisin mielin olen taas saanut tän viikonlopun mennä, kyllä fiilis on maailman onnellisin tänään, vaikka toi äidin sanominen taas kerran tuli mieleen. Muistutti kai, etten söisi, onhan se tietysti hyvä, kun muistuttaa...

Arvaapa vaan, miten hienoa!

Kun ensimmäinen tekemäni 3D-kortti menee Jarin työparille, se on niin hienoa, kun näin käy. Täytyyhän minunkin yllättää hänet, kun hän yllätti minut alkuviikosta. Minusta se oli niin mukava ylläri, että en muistakaan! Toivottavasti minun tekemäni kortti on samanlainen iloinen yllätys hänelle kuin laivatuliainen oli minulle. Se fiilis oli tosi mukavaa, kaikki hyvin taas tänäänkin! Jaksan iloita, vaikka onkin vähän väsynyt aikaisesta aamusta johtuen. Niin mukavaa fiilistä on tänäänkin tiedossa, kyllä!

Aamun kuva

Miten saisin sen ajatuksiksi asti, sitä en tiedä. Mutta Naarilassa kun oli keskiviikkona, innostuin tekemään elämäni ensimmäisen kolmiulotteisen kortin, en ollut koskaan aiemmin sellaista korttia tehnyt. Tarvikkeet olivat matkassani kotoa, se oli niin mukavaa tehdä sitä. Kaikkein mahtavinta on, kun suorastaan hyrisee hyvää mieltä, sellainen fiilis on tosi mukavaa. Aina sitä sitten jaksaa, vaikka mitä! Tässä tää, kaikki hyvin! Mahtavaa ja iloa riittää varmasti tähänkin päivään, hyvä olisi, jos näin olisi!

Iloinen keskiviikko

Ja vieläkin jaksaa muistaa sen hienon Turun reissun!  Kuinka olikin, Antti oli tiistaina ajossa ja kertoi, että oli tuonut karkkipussin mulle tuliaiseksi. Itsekin olen noita isoja Fazerin pusseja laivalta tuonut, joten tuttu juttu oli myös minulle. Niin iloinen matka oli, etten osannut ollenkaan aavistaakaan. Mutta näin mahtavaa se elämä joskus parhaimmillaan on, tää on just tätä! Iloa tulee ovista ja ikkunoista ja sitten sitä vaan on ja nauttii!

Rinta rottingilla Turussa, yllätys Salon päässä

Kyllä vaan, ihan näin se meni. Puolentoista tunnin reissun sain maanantaina tehtyä, siihen mahtui käynti Maarian kirkossa ja hyvä ruoka tutussa ravintolassa Amarillossa, jossa käyn syömässä aina Turussa ollessani. Neljän aikaan lähdin Jarin kanssa Saloon, aikamoinen yllätys odottikin! En ollut ollenkaan osannut odottaa, että tällainen yllätys kohdalle osuisi! Jarin työpari Antti toi mulle karkkia, sekös sai mut vähän hämmennyksiin, mutta kuitenkin iloiseksi. Eikä mulla käynyt pienessä mielessäkään se, että reissun jälkeen olisi näin hyvä mieli! Mutta nyt mentiin näin ja hyvällä mielellä!

Hienoa!

Kannustajia on riittänyt ihan kiitettävä määrä tän kilpailurumban aikana, kiitos siitä. Ihan erityiskiitos menee Lailalle, joka on aina ennen harjoitusten alkua keittänyt meille kahvit ja leiponut hyvät tarjottavat. Näin se meni lauantainakin, kun me harjoittelimme, Laila keitti muille kahvin ja teen, laittoi minulle mustaherukkamehua. Niin mukavaa on ollut tehdä tätä matkaa, parhaansa yrittäen ja iloiten, tietäen, että se onnistuu. Kiitos kaikille minuakin kannustaneille hyvin tää meni.

Runokilpailuun, sinne!

No, sehän mulla tänään on, en tiedä, kuinka luottavaisella mielellä olen, mutta ihan mukava olla mukana. Ei mulle ole pääasia se, että me voittaisimme kilpailun, vaan se, että me ollaan siinä mukana. Tänään just olen miettinyt sitäkin, että kuinka hienoa se ihan oikeesti on olla mukana, nauttia iloisesta tekemisen meiningistä juuri niin kuin se on omissa esityksissämme. Ei ole oikein mukavaa, kun alkaa aivastelulla taas tääkin päivä, mutta näillä mennään, mitä edessä on. Fiilis on erittäin hyvä, jopa täydellinen!

Ei osannut Naarilassakaan...

Ei osannut välttyä kommelluksilta Naarilassakaan, kotimatkalle lähtiessä monta ihmistä katsoi, olenko mä mukana! Kahdeksantoista meitä oli nyt ekalla kerralla, aika sellainen vakiomäärä. Ja mä vaan ihmettelen, että minuako katselevat. Haluavat vaan varmistaa, että olen kyydissä, etten jää Naarilaan. Mutta mä olen ja se riittää. Näin se menee. Paikkakin oli vähän vaihtunut, olin mennyt hieman taaemmaksi kuin mitä olin  Naarilaan tullessa ollut. Ja ensi viikolla on rippileirin kanssa samaan aikaan, näin on menty jo useampi kesä, ainakin kolme tai neljä kesää on mennyt näin!

Huikea rippijuhla!

No, oli! Vilhon puhuessa ihmettelin kovinkin, oliko se kaikki todella tapahtunut tällä leirillä. Arttukin vahvisti tän kaiken. Mutta mullekin sattui ja tapahtui messun aikana, minä onnistuin tipauttamaan pikarin tarjottimelta. Tipahti juurikin sille kohtaa, missä Sarajärven perhe oli, kierähti Raimon jaloista eteenpäin. En ihan heti huomannut pikarin tipahtamista, mutta seuraavassa kohtaa jo sanoin, että pikari puuttuu. Onneksi huomasivat nostaa pikarin takaisin tarjottimelle ja minä sain kannettua sen turvallisesti sakastin rappuset alas!