Kaikenlaista mahtavaa

No, sitä on kyllä mahtunut ihan kiitettävästi. Olen onnellinen siitä, että aamu on sujunut vauhdilla, melkein voisin jo kuvitella, minkälainen seuraava päivä on. Tänään just huomasin, miten hieno aamu on. Pilvinen on, ei ihan niin pilvinen kuin on ollut, mutta kohtuullisen pilvinen kuitenkin. Aamulla herää hyvissä voimissa, muistaa, että äidin leikkauksesta on kulunut jo viikko, hyvä tavaton, miten pian aika onkaan mennyt! Tänään sen just huomasin, tajusin, että aika on tosiaankin mennyt niin vauhdilla, että kaikki on jäänyt melkein huomiotta. Laulutunnin peruuntumiseen en ollut ollenkaan varautunut, näinkin voi käydä!

Mukavia muistoja koulupesiksestä

Koulupesiksestä jäi mukavat muistot, en unohda koskaan sitä yhtä lukion liikuntatuntia, jona pelasimme pesäpalloa. Mun lyöntivuoroni oli siinä kohtaa, muistan, miten jännitin, osunko palloon. Löin aika kevyen näpäytyslyönnin, ne olivat mun bravuurilyöntejä. Pesä pesältä etenin, tiukasti seuraten, missä vaiheessa syöttö nousee. Ehtiessäni kakkoselta kolmoselle pelin seuranta tiukkeni kaiken aikaa, syötön noustessa ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Juoksin itseni ihan puhki, se oli kaikki sitä yhtä juoksua. Olin siinä vaiheessa varma, että palaisin ennen kuin ehdin kotipesään, mutta hienosti se meni, tein juoksun! Kyllä siinä ehti monta juttua kelata, pesis oli mahtavaa, sen muistaa aina!

Ihana viikonloppu ja mukava maanantai!

Upea viikonloppu ja mukava maanantai, se oli niin mahtava kaikkine reissuineen ja muine mahtavuuksineen. Lauantaina olin Viro-seuran matkassa Huittisissa, se reissu oli onnistunut yli odotusteni. Pääsin myös Huittisten kirkkoon, sekin oli ihan huikean hieno juttu minulle. Suntio Riston kanssa etsin kortteja, ne löytyivät tornioven luota. Huittisten kirkon esitteenkin Risto antoi minulle matkaan, se olikin hienoa! Sunnuntaina olinkin omassa kotikirkossani messussa, varttia ennen Martti oli pyytämässä mua kolehtiin. No, nyt mä osasin varautua edelliskertaa paremmin, se tuntui tosi hienolta, fiilis oli sen mukainen. Ja tänään, viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä, askarteluvaihdon tavararunsaus a la Murulan Tuikku. Siinä oli melkein saman verran tavaraa kuin tammikuun vaihdossa, vielä sieltä löytyi aivan ihana kortti!  Oli se munkin korttini hieno, kyllä vaan!

Vähän ihmettelen tänään

Kun olin vähän huonosti varautunut siihen, että mun ei tarvi mennä kolehtia keräämään. Vasta siinä vaiheessa, kun olin jo sakastissa, Martti sanoo mulle, että hän ja Pekka menevät kahdestaan koko kirkon. Kyllä siinä olisi jompikumpi voinut vähän paremmin mua varauttaa, etten olisi kolehtivaiheessa turhaan ollut sakastissa odottelemassa. Kuoroa oli kiva kuunnella, syksyn muistot tulivat mieleen niin vahvoina, että silmäni vettyivät. Aamulla kuulin jo heidän harjoittelevan, olisin paljon mieluummin ollut parvella, mutta mä näen monia heistä Kaffemukissa ja kansalaisopistossa, se on aina mukavaa!

The crow, the owl and the dove

Kappaleen soidessa yritän vähän muistella, mitä kaikkea onkaan tän lauantaipäivän aikana tapahtunut. No, mun piti ottaa äidin kännykkä mukaan, kun äiti oli sitä mieltä, että laturi ei ollut toiminut. Ja kun mä marssin DNA-kaupan myyjän luokse sanomaan, että laturi ei toimi, hän testasi sen ja totesi, että toimihan se. Saman tien kävin apteekissa lääkearsenaalin haussa, siihen kuului särkylääke, rautalääke ja kalkkilääke. Mutta fiilis oli ihan mahtava, se oli sellainen, että lentopallokannustaminenkin sujui pitkän poissaolon jälkeen ihan hyvin!

Sokka irti!

Tää biisi soi, mulla on sokka irti! Kun päivä oli taas niin mahtava, että ei mitään määrää! Kun vielä alkaa talviloma, siinähän on pakko vetää sokka irti koko matkan. Tää on kans tosi mahtavaa, kun lasketteluriparilaiset on lähteneet kohti Årea, ensin tietysti menee pieni aika laivassa, mutta luulen, että heillä on ihan mahtava fiilis, tänään on ihan supermahtava fiilis, kun vaan jaksaa fiilistellä, tänään, tässä, nyt! Voisinpa olla ilon tuoja, voisinpa olla sellainen, että aina olisin hyvällä mielellä!

Nonnih...

Tänään on ollut taas niin mahtava päivä, penkkareitakin tuli seurattua ja kaupassa käytyä. Ja suunniteltua vähän, miten toimia, kun äidin leikkaustieto tuli. Onneksi ei sentään ihan yksin joudu olemaan, sukulaiset ovat tosi mahtavia juurikin tällaisissa tilanteissa. Kyllä mä olen ihan luottavainen sen suhteen, että äidin leikkaus onnistuu ja hän toipuu siitä. Varmasti häntä jännittää, mutta mä kannustan, autan sen minkä voin. Olen niin iloinen, kun kaikki menee kohdilleen, se on hyvä. Penkkarit olivat niin mahtavat, kyllä siinä sormet olivat ihan jäässä, kun kameran laukaisinta piti painaa aika nopeassa tahdissa. Tänään olen tosi iloinen, kaikki hyvin, hyvää ystävänpäivää!

Iloa ja mahtavaa ystävänpäivän aattoon....myös sitä vähemmän mahtavaa

Kyllä sitä iloa ja mahtavuutta on mahtunut ihan kiitettävästi tähän keskiviikkoon, vaikka en ihan parhaimmillani ollutkaan. Laulu ei kulkenut ollenkaan toivomallani tavalla, mutta eihän se aina voi olla niin, että kaikki menisi omien toiveiden ja suunnitelmien mukaan. Runopiirissäkään en ollut kovin kauan, en vaan jaksanut. Tänään on oikein hyvä fiilis kuitenkin! Näinhän mä Janin, en ollut häntäkään nähnyt nyt, kun hän on ollut Muurlassa ja Kiskossa. Tänään sitte ehti nähdä hänet ja se tuntui ihan hurjan hyvältä. Mutta taas oli inhottava ihminen, käski minun mennä muualle selittämään, kun ei oikein pitänyt mun puheliaisuudestani. Olenkohan mä jollekin liian suupaltti, en tiedä, mutta siitä suupalttiudesta se johtui. Tänään on ollut ihan hauska päivä, nautitaan!

Kaikenlaista mukavaa tänään...

No, kyllä! Laskiaislystiä pidettiin seuriksella, mä osutin samaan reissuun askarteluvaihdon tavarahaun. Tänään olen ollut niin onnellinen, kun aamulla sain askarteluvaihtoon kuuluneen kortin tehtyä, siitä tuli ihan hieno. Ja Martin näkeminen ihan ekoja kertoja näytön jälkeen, se vaan oli niin mahtavaa! Tänään on mahtavaa, kyllä mä jaksan ton huomisen pitkänkin päivän!

Mahtavaa ja iloa!

Kyllä tää sunnuntai oli mitä mahtavin! Ihmettelin, kun suvun nuorisoa näkee tämän tästä jossain, ei siitä ollut mennyt kovinkaan kauaa, kun Arttu oli ollut ottamassa merkinnän kauneimmista joululauluista. Ja nyt Olga sai siunauksen isoseksi, sekin oli tosi hienoa. Eikä siinä vielä kaikki, illalla ja tän päivän aikana ihmettelin, miten Martti saa minusta sen posiitivisen esiin, sittenkin, vaikka näytön jälkeen jännitys on ollut aika tavalla pinnassa. Kaikkein mahtavinta oli se, miten mukava oli nähdä sukua, vaihtaa kuulumisia, ennen kaikkea se, että on sukulaistytön kanssa hänen tärkeänä hetkenään. Muistin sanoa siitä molemmille suntioille, ihmettelivät, kun vielä puoli kahdeksan aikaan olin kirkolla. Siinä kohtaa sain myös Maaritin terveiset, laitoin Martin mukana terveiset ystävälle, mukavaa!

Mitähän on tää lauantai ollut?

Kuuntelen ihanaa kappaletta, mietin, mitä tää lauantai onkaan kohdallani ollut. No tietysti sitä Martin näytön odottelua ja sen tsemppaamista, mutta myös sitä, että ehdin käymään Halikon seurakuntakirpparilla. Olen niin onnellinen siitä, että kerrankin kaikki on hyvin, nyt olen vaan osannut ottaa ilon irti tästä kaikesta, mikä päivän aikana on kohdalle osunut. Ystävien näkemistä ihan pilvin pimein, luvalla sanoen tosi mahtavaa, kalalaatikon syöminen ehtiessäni kotiin, sekin on tosi mukavaa. Onnellinen ja iloinen, sitä toivon huomisellekin! Koko ajan olen koputtanut puuta, että flunssa ei ainakaan pahenisi, ei nyt ainakaan tunnu siltä. En voisi olla tuomasmessusta pois, se on niin tärkeä juttu!

Perjantaina

Kyllä sitä sunnuntain Tuomasmessua odottaa jo nyt, en tiedä, jännittääkö Martti kovinkin tätä ensimmäistä näyttöään, ei hän ainakaan viime viikon sunnuntaina ja keskiviikkona jännittänyt. Kyllä mä luulen, että mua itseänikin jännittää, kun siinä on niin monta juttua mahdutettu samaan messuun. Olen toki iloinen tästä mahdollisuudesta, että minäkin pääsen seuraamaan ihan läheltä, millainen suntion näyttökoe on, se on tosi hienoa! Kyllä mulla on iloinen fiilis, olen ihan luottavainen sen suhteen, että se menee hyvin. Tsemppiä kovasti Martille, kyllä se ihan hyvin menee!

Ihan mahtavaa, upea viikonloppu tulossa!

Kyllä mä sen tiedän jo torstaina, millainen mun viikonlopustani on tulossa. Sunnuntaina odotan jo kovasti Tuomasmessua, jossa Martti tekee ekan näyttönsä, samassa kohtaa uudet isoset siunataan tehtäväänsä. Tänään just mietin sitä, että kuinka iloinen sitä voikaan olla ihan pienestä jutusta, sellaisesta, jota ei osaa omalle kohdalleen odottaa. Tän näytön kyllä tiesin, koska Martti oli edellisenä sunnuntaina siitä mulle kertonut, ihan tietoinen olen tästä ollut. Ja nyt olen hyvällä mielellä tän päivän suhteen, iloisella fiiliksellä mennään ja nautitaan ihan satasella ja kaikin käytettävissä olevin tavoin kannustan ystävääni näytön aikana. Tässä kohtaa ihan hyvällä mielellä, kyllä tätä jaksaisi vaikka kuinka kauan!

Ruoalla kronkeloinnista eroon ja heti!

Mun täytyy sanoa itsestäni sen verran, että aika tyhmä olen, kun kaikkia ruokia maista. Juuri äiti sanoi, että hän laittaa sieni-jauhelihakastiketta, mutta minä olin sitä mieltä, että ei sieniä. Kyllähän äiti on oikeassa siinä, että niitä sieniäkin täytyy olla joukossa. Tää on tyypillistä ennakkoluuloisuudesta johtuvaa kronkelointia, kuinka minusta onkin voinut tulla sellainen idiootti, että kronkeloi ruoalla. Jos näen sieniä, sanon heti: "En syö".  Maistaa täytyy, vasta sitten voi sanoa, onko ruoka hyvää vai pahaa. Ei saa sanoa etukäteen, vaan maistaa. Näin se menee!

Tänään...

Olen ollut tosi väsynyt tänään, syynä on ollut tosi aikainen herääminen ja voi olla, että hermoilin sitäkin, kun äiti oli Tyksin gynekologilla. Mutta kaikki oli ainakin toistaiseksi hyvin, fiilis on nyt vielä ainakin tosi hyvä. Kyllä mä vähän hermoilen Martin puolesta myös, mutta se on ihan positiivista hermoilua, kun hänellä on suntio-opintojen näyttö tulevan sunnuntain Tuomasmessussa. Varmasti häntä itseäänkin hermostuttaa, kun näyttö on hänen ensimmäisensä, mutta olen luvannut kaikin mahdollisin käytettävissäni olevin tavoin kannustaa häntä näytön aikana. Tänään Kaffemukissakin seurasin Godly Playn ja lauloin vain yhden virren, koska haluan ääneni olevan hyvässä kunnossa Tuomasmessuun!

Onko ihan pakko?

Laittaa kaikki viestit monella huutomerkillä ja isoilla kirjaimilla? Tää kysymys herää aina välillä mieleeni, kun keskustelen yhden FB-kaverini kanssa. Hänellä on sellainen tapa, olen huomauttanutkin siitä välillä. Vaikka olin huomauttanut häntä, jossain keskustelupätkässä oli taas käytetty isoja kirjaimia. Liika on aina liikaa isojenkin kirjainten kanssa, pitäisi kai laittaa hänelle tiedoksi, että missä kohtaa niitä isoja kirjaimia käyttää. Ihastumista voi ilmaista vallan hyvin myös pienillä kirjaimilla. Minä en ole kertaakaan laittanut liikaa isoja kirjamia, vaan olen käyttänyt niitä sopiviksi katsomissani paikoissa. Äiti voi olla hyvinkin oikeassa, että asiaa painotetaan isoilla kirjaimilla, mutta ei niitä ole soveliasta käyttää joka paikassa.

Nuoret tekivät hienoa työtä, mahtavaa!

Kyllä se näin oli. Voi vitsi sitä energiaa ja puhtia, millä he tekivät tätä näytelmää, siinä oli sitä nuoruuden intoa ja iloa. Kun mä otin kuvia, värivalot tekivät niistä tosi oudon näköisiä, en muista, koska olisi ollut niin mahtavia kuvia ja just Uskelan kirkosta. Itse en olisi ikinä pystynyt niin energiseen tekemiseen kuin nämä nuoret. Kädet ovat ihan jäässä, olen vähän ehtinyt kuvata jo ennen kirkkoon tuloa. Martin kädet ovat huomattavasti omiani lämpimämmät, en ihmettele ollenkaan, kun hän on koko ajan touhunnut kaikenlaista. Minä olen onnellinen, draama on ollut hieno. Penkistä toiseen loikkiva paholainen on mulle vähän säikäyttävä hahmo, mutta hieno kuitenkin!

Helmikuu on täällä

Helmikuu on täällä, se on mukavaa. Tädillä ja suntioystävällä on nimipäivä tänään, se on onnittelun arvoinen juttu. Tänään on mukava päivä, siis niin mahtavaa kuin vain voi olla. Aamulla on mahtavaa, kun kaikki on hyvin, kyllä on mukavaa! En tiedä, onko mikään paremmin kuin nyt, se on ihan mahtava juttu tääkin päivä!