Mukavia muistoja koulupesiksestä

Koulupesiksestä jäi mukavat muistot, en unohda koskaan sitä yhtä lukion liikuntatuntia, jona pelasimme pesäpalloa. Mun lyöntivuoroni oli siinä kohtaa, muistan, miten jännitin, osunko palloon. Löin aika kevyen näpäytyslyönnin, ne olivat mun bravuurilyöntejä. Pesä pesältä etenin, tiukasti seuraten, missä vaiheessa syöttö nousee. Ehtiessäni kakkoselta kolmoselle pelin seuranta tiukkeni kaiken aikaa, syötön noustessa ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Juoksin itseni ihan puhki, se oli kaikki sitä yhtä juoksua. Olin siinä vaiheessa varma, että palaisin ennen kuin ehdin kotipesään, mutta hienosti se meni, tein juoksun! Kyllä siinä ehti monta juttua kelata, pesis oli mahtavaa, sen muistaa aina!