Mahtavaa ja iloa!

Kyllä tää sunnuntai oli mitä mahtavin! Ihmettelin, kun suvun nuorisoa näkee tämän tästä jossain, ei siitä ollut mennyt kovinkaan kauaa, kun Arttu oli ollut ottamassa merkinnän kauneimmista joululauluista. Ja nyt Olga sai siunauksen isoseksi, sekin oli tosi hienoa. Eikä siinä vielä kaikki, illalla ja tän päivän aikana ihmettelin, miten Martti saa minusta sen posiitivisen esiin, sittenkin, vaikka näytön jälkeen jännitys on ollut aika tavalla pinnassa. Kaikkein mahtavinta oli se, miten mukava oli nähdä sukua, vaihtaa kuulumisia, ennen kaikkea se, että on sukulaistytön kanssa hänen tärkeänä hetkenään. Muistin sanoa siitä molemmille suntioille, ihmettelivät, kun vielä puoli kahdeksan aikaan olin kirkolla. Siinä kohtaa sain myös Maaritin terveiset, laitoin Martin mukana terveiset ystävälle, mukavaa!