Joskus vaan...

Elämä kantaa ja vie ihan ihmeellisillä tavoilla, niin, että ei pysy mukana ollenkaan! Alkuvuosi oli kerta kaikkiaan hieno, varsinkin maaliskuu. Nokialaisia kouluttautui linja-autonkuljettajiksi, joidenkin kyydissä ehdin olla monta kertaa. Kesä jätti mulle muistoksi yhden ikimuistoisen kerran, olin siinä kohtaa tulossa Turusta, liki kolmen tunnin reissusta. Karkkituliainen osui kohdalleni ja olin siitä iloinen. Kyllä sen muistaa, kyllä sen kantaa aina mukanaan. Aina sitä iloa riittää ja aina jaksaa fiilistellä, se on mukavaa!